Elämän lopetus (minun piti kirjoittaa rumaa tekstiä)

Koko eläin on pelkästään luuta ja nahkaa, näyttää kuin eläin olisi huonokuntoisella karvapeitteellä päällystetty luuranko. Miten tamma ylipäätänsä pysyy enää hengissä? Tammaa ei ole ruokittu koko sen tiineysaikana tuskin lainkaan, ainakin siltä karmiva luuranko näyttää. Tamman ainoana ravintona ovat sen vieressä mätänevä hevonen sekä sen omat ulosteet. Varsa imee tammasta viimeisetkin energiat maidon mukana, niin ettei siitä jää jäljelle enää mitään. Tamma kyhjöttää paikallaan nostamatta päätään tai hievahtamatta yhtään ympäröivästä hälinästä. Sen karvapeite on vuorautunut virtsasta ja lannasta, jossa tamma joutuu kestämään muutamat jäljellä olevat päivät, ennen kuin eläin menehtyy huonokuntoisuuteensa. Varsa näyttää olevan jo kyllin vahva selviämään synkkänä siintävästä tulevaisuudesta ilman emoaan, joka antoi sille elämän.

Katson tammaa tarkemmin, sen jaloissa on mätäneviä haavoja, jotka ovat täynnä kärpäsiä. On kuuma, mutta tammalla ei ole vettä. Eläimen silmistä on kadonnut elämä, se näyttää odottavan loppua, helpotusta. En voi elää enää hetkeäkään ajattelematta tamman tuskaa. Pyydän paikallista miestä lopettamaan tamman. Mies ei suostu, koska tammasta saisi hyvää lihaa, se pitäisi kuulemma teurastaa. Maksan miehelle teurashinnan. Mies kävelee tamman luokse, katsoo sen lasittuneisiin harmaisiin silmiin ja ampuu laukauksen ja toisen. Tamma kaatuu maassa makaavan varsansa päälle. Varsa yrittää riuhtoutua verta vuotavan emonsa alta pois pakokauhun vallassa.