Punaisen Meren vaaleansininen ulappa kiilsi kuin helmen pinta, merituuli hiveli sopivasti tyttöjen ruskean ihon pintaa. Veneen hidastaessa vauhtiaan saattoi nähdä meren pohjaan. Pohjassa näkyi tuhansia kauniin värisiä kaloja: kiiltävän punaisia, hennon keltaisia, helmen vaaleita. Tiuku laittoi silmänsä kiinni ja tunsi olevansa paratiisissa. Vene nytkähti kevyesti lujempaan vauhtiin, kohti määränpäänään olevaa satumaista Shipuin-saarta.
Alus lipui hitaasti kauniin ja lumoavan saaren rantaan. Tiukun ja Aamun koskettaessa hennoilla varpaillaan saaren hiekkaa, se tuntui pehmeältä ja lämpimältä. Hiekan joukossa oli tuhansia pieniä simpukoita ja kotiloita, jotka tekivät hiekasta eloisan ja houkuttelevan. Saari oli suuri ja katseen lipuessa sen pintaa pitkin, saattoi nähdä houkuttelevasti kiemurtelevaa rantaviivaa silmän kantamattomiin.
Tiuku asetti vaaleanpunaisen peittonsa niin lähelle rantaviivaa, että saattoi varpaillaan tuntea lämpimän veden, aina aallon tuodessa sen rantaan. Auringon säteet kimalsivat kuin tuhannet pienet kristallit sinisellä pinnalla. Tiuku huokaisi syvää ja vaipui suu hymyssä uneen.
Unessa Tiuku vaelsi kirkkaan meren pohjassa. Hänet ympäröi sateenkaaren värinen kalaparvi, jonka takaa hän saattoi nähdä raamikkaan miehen. Mies lipui vieno hymy piirteikkäillä kasvoillaan, kimaltelevassa vedessä, Aamua kohti.
Kunnes silkkinen merivesi kutitteli Aamun varpaan päitä ja hän havahtui päiväunestaan. Kirkkaan kimalluksen tytön silmissä saattoi juuri huomata, kun hän hitaasti nousi ylös peitoltaan. Tiuku kuiskasi Aamun korvaan: ”Hei kaunis tyttö, mennään uimaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti