Luin eilen illalla ennen nukkumaan menoa kirjan kaksi viimeistä lukua ja täytyy sanoa, että loppuratkaisuun olin pettynyt. Lang tappoi Saritan miehen Markon paistinpannulla ja yritti kaivaa tämän "mystisellä lapiolla" monttuun metsän keskelle, mutta jäi kuitenkin kiinni. Ja siinä se, end of story, ja minä kun olin odottanut jotain kauhean järisyttävää tapahtuvan.
Langin oli siis takoitus pudottaa Markon ruumis kirjan alussa Konradilta lainaamansa lapion avulla kaivettuun monttuun. Tapahtumapaikkana oli Mankkaan seutu Helsingissä. Seudulla oli metsäaluetta ennen hienosto asuinaluetta, jonka Lang tiesi asuttuaan siellä muutaman vuoden toisen avioliittonsa yhtydessä. Tapahtumapaikalle tuli kuitenkin lenkittämään mies koiranpentuaan puoli viiden aikaan aamulla, jonka seurauksena Lang jäi kiinni.
Lang oli kirjan lopussa muuttunut hyvin vaiteliaaksi, eikä kirjan kirjoittaja Konrad ollut varma miten viimesten päiven asiat olivat edenneet. Lang oli kuitenkin tavannut Saritan, joka oli ollut hyvin allapäin ja peloissaan, hänessä oli myös näkynyt pahoinpitelyn jälkiä. Lang oli ollut taas kerran niin rakastanut Saritaan ja ajattelematon , että oli joutunut sen myötä hautaamaan Markon ruumista Mankkaan seudulle muutamaa päivää myöhemmin.
Kirjan kuvitteellisena tarinan kertoja ja kirjoittajana toiminut Konrad onnistui tarinan kertomisessa hyvin ja sai pidettyä alku koukutuksellaan minut lukemaan kirjan loppuun asti odottaen milloin selviää, miten Lang on Konradilta lainaamaansa lapiota käyttänyt.
Kirjan lukemisen jälkeen osaan kaikki Helsingin sen hetkisten baarien ja yökerhojen nimet ulkoa, niin tarkasti ja monesti nimet kerrottiin. Yhtä tarkasti kuin lähes kaikkien asioiden kuvailu kirjassa tapahtui.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti