Lukupäiväkirjaa

No niin, vihdoin ryhdistäydyin ja aloitin romaanin lukemisen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan;) Valitsin teoksekseni Kjell Westön Langin. Täytyy tunnustaa, että kävin lainaamassa kirjan vasta eilen, perjantaina. Mutta hyvät uutiset omalta kannaltani ovat, että olen lukenut kirjaa nyt 154 sivua, joten yli puolessa välissä mennään. Pakko sanoa, että en ole pitkään aikaan lukenut muuta kuin koulukirjaa, joten romaania lukee mielellään.

Olen koko lukemiseni ajan odottanut, että milloin selviää miten Konradin Langille antamaa lapiota loppujen lopuksi käytettiin. Epäilykseni lapion käytöstä viittaisivat tällä hetkellä siihen, että Lang tappaisi pakkomielteen ja rakkauden kohteensa Saritan entisen miehen Markon. Tähän mennessä on selvinnyt, että Sarita onkin kaksinaamainen ja pettää Langia entisen miehensä, Markon kanssa.

Tapahtuma-ajassa ollaan edetty Saritan ja Langin yhteisen taipaleen päähän, heidän yhteinen aikansa alkoi keväästä ja loppui seuraavan vuoden syksyyn.

Olen saanut Langista kuvan, miehenä, joka ei halua vanheta vaan pelkää kuolemaa, vanhenemista ja sitä ettei ole enää entisensä. Hän elää kriisiä, jonka Sarita pysäyttää hetkeksi, ajaksi, jonka Sarita viettää Langin kanssa, ennen kuin jää kiinni pettämisestä.

Tapahtumat kertoo minä- muodossa Konrad, joka elää ns. tavallista keski-ikäisen miehen elämää. Konrad kertoo tarinaa useasti palaten Langin ja hänen yhteiseen nuoruuteen. Konrad kadehtii Langia kirjan alussa, ennen tuota minulle vielä mystistä lapio- tapahtumaa, jonka seurauksena Lang nyt istuu vankilassa. Lang lähettää Konradille kirjeitä kiven sisästä ennen vankilaa tapahtuvasta ajasta, kriisistään, pakkomielteisestä ja intohimoisesta suhteestaan Saritaan, petetyksi tulemisestaan ja uuteen synkkyyteen vaipumisestaan, joiden perusteella Lang kertoo kirjan tarinaa.